Tänään on ollut rankka päivä. Olen leikkinyt opettajaa koko päivän. Ammani puki ylleni kalleimman sarinsa aamulla ja sitten tepastelin aidon intialaisen opettajan näköisenä duuniin. Olen Spoken English teacher. Olen olevinani jokin ihme expertti, jopa opettajat esittävät minulle kysymyksiä tunneillla. Ja oi kyllä, opettajat ovat mukana seuraamassa pitämiäni tunteja. Parhaimmillaan tänään oli kolme opettajaa lapsikatraan lisäksi kuuntelemassa. Lapsia oli parhaimmillaan 70 yhdessä luokassa, selvisin vain vaivoin hengissä siitä koettelemuksesta...
Opetan siis yksityiskoulussa kolme kertaa viikossa. Mua vähän epäilyttää koko homma vaikka kaikki opettajat ovat tosi mukavia ja mua kohdellaan tosi hyvin. "Private school":han on maksullinen ja (luultavasti) voittoa tekevä yritys. Ja nyt mä vapaaehtoisena siis teen ilmaiseksi duunia niin että muut opettajat saa ottaa rennommin ja joku kerää rahat talteen oppilailta...
Mua kohdellaan kuin jotain super experttiä. Suunnittelemani ohjelmat olivat liian vaikeita oppilaille, joten taivuttelin heidän kanssaan verbejä ja kaikki saivat vuorollaan sanoa jokusen lauseenkin. Opetukseni tuntuu minusta itsestäni tosi sekavalta ja ihan irralliselta sanojen taivuttelulta ja lauseiden ulkoaoppimiselta. Mutta opettajat ovat tyytyväisiä. Ainakin he saavat levätä kun itse heilun taulun edessä liitujen kanssa...Jotenkin ärsyttää, en mä ole mikään englannin opettaja ammatiltani, oon vasta juuri valmistunut ylioppilas. Mua kohdellaan kuin jotain ihme experttiä, ihan kuin tietäisin kaiken. Yritä siinä sitten selittää englannin kielioppia englanniksi ja vielä niin yksinkertaisesti että kaikki tajuaa, jos tajuaa. Ainakin olen itse tajunnut miten ylpeä olen Suomen koulusysteemistä. Sisäinen patrioottini on heräämässä henkiin.
Idag har det varit en tung dag. Jag har lekt lärare hela dagen. På morgonen klädde amma på mej sin dyraste sari och så traskade jag till skolan likt en äkta indisk lärarinna. Jag är expert i Spoken English, t.o.m. lärarna frågar frågor av mej på timmarna. Som bäst satt det tre stycken lärare och följde med min lektion med barnen. Som bäst hade jag 70 barn i klassen, jag klarade mej just och just levande genom de långa 45 minutrarna...
Ja lär alltså i en privatskola tre gånger i veckan. Ja har tänkt mycket och tvivlat på hela arrangemanget...Alla är supertrevliga mot mej, det är inte fråga om det. Men en "Private school" kostar för eleverna och (troligen?) är det också ett företag som går på vinst. Och där är jag sen,
den billiga volontären som jobbar gratis och lättar på de betalda lärarnas börda medan någon gör pengar på det.
Ja blir behandlad som någon jävla expert. Ja hade förberett program för lektionerna, men mina planer visade sig vara helt för avancerade. Så jag böjde verber med eleverna och tvingade dem också att säga ett par meningar ibland. Själv tycker jag att min undervisning var ganska råddig och lösryckt men lärarna verkade nöjda. I alla fall kunde de vila då ja svettades framför tavlan med kritan i högsta hugg...Jag är nog lite irriterad. Inte är jag någon utbildad engelskaläarare, jag blev ju först student förra våren. Helt som om jag skulle ha svar på allting. Försök nu sen lära ut engelsk grammatik på engelska åt människor som knappt fattar ens enkla meningar. Men i alla fall har jag märkt hur stolt jag är över vårt skolsystem i Finland. Man blir ju riktigt patriotisk här i Indien.
Ammani superkallis sari / Ammas superdyra sari
Du är jätteduktig Amppu!! Och det bästa är ju att du lär av dina misstag och så går det bättre nästa gång.Kanske du kan fösöka lära dem lite sånger på engelska.Väldigt vacker är Ammas sarin.Kram.
VastaaPoistaSpännande och utmanande dag för dig som engelskalärare. Gratulerar! Och vilken stilig lärare!
VastaaPoistaDu är superduktig med barngrupper över lag tror jag. Du har ju tränat det där med att hålla "kuri" som simlärare för vilda små barn...
Var förresten samma dag som din lillebror fyllde 18 år! Hälsningar från Emils kalas! Kom just hem. Emil och Eetu skulle ut på stan och fortsätta festandet. Igår gjorde din bror liten pubrunda fram till midnatt i Helsingforsnatten.. kom lyckligt hem.
Du och Emppu kan sen berätta för barn och barnbarn om den hösten då Emppu blev myndig (med allt som det innebar) och du gjorde volontärkarriär i Indien...! :)
Kram från faster Ann (det var lite "tom" känsla då vi firade där i Månsas idag och gick in i ditt rum, men ingen Amanda där... snyft..)
Hei Amanda!
VastaaPoistaNyt olet saanut itsellesi haastetta, kun opetat siellä koulussa. Olet ottanut haasteen hienosti vastaan! Joka päivä tulet oppimaan opettamisesta uusia asioita ja pienistä pieleen menneistä suunnitelmista oppii opettamisesta parhaiten. Opettaminen on haastava " tieteenlaji " ja käytäntö opettaa sen saloihin parhaiten. Tsemppiä!!! terkuin Kisu : )
Moi Amanda! Sain äidiltä linkin blogiisi ja luin kaikki vanhat kirjoituksesi läpi. Tosi mielenkiintoista, ja oot kyllä ollut valtavan rohkea kun olet lähtenyt sinne yksin ja vielä noin hienon aatteen kanssa! Aivan ihanaa aikaa sinne, mä jään seurailemaan kuulumisiasi täältä ruudun toiselta puolelta. Älä stressaa yhtään siitä, että oletko joka hetki hyödyllinen - reissun varrelle varmasti mahtuu läjä päin niitäkin hetkiä, eikä kukaan voi koko ajan muita/maailmaa varten yrittää olla. Ja stressaamalla ne asiat ei täällä länsimaissakaan etene, joten epäilen että vielä vähemmin siellä ;) Joten vaan NAUTI! Elät varmasti aikaa, jota tulet muistelemaan joka päivä senkin jälkeen kun palaat kotiin.
VastaaPoistaTerkuin
Anniina pikkuserkku
Amppu olet ihan aidon intialaisen opettajan näköinen!!! Voit tosiaan opettaa lapsia laulujen avulla, niin kuin Mummi teki 60 v. sitten toimiessaan epäpätevänä opettajana, kuten ennen sanottiin, Lintusalon kyläkoulusssa. Hän oli tuolloin yhtä nuori kuin sinä nyt ja hän opetti lapsille sen ihanan laulun "tein minä pillin pajupuusta", Mummista tuli tuolloin nopeasti pätevä opettaja... Sköt om dig! mami
VastaaPoistaTack Neta och Ann, ja ska försöka hålla kuri för barnen. Ja talade med broder Emil på hans födis, svårt att tänka mej att han är myndig :D
VastaaPoistaKisu,Anniina ja mami: haastetta kyllä on riittämiin, mutta en aio stressata liikaa. Kuulin sitäpaitsi että saankin palata ymåäristöprojektini pariin ensi viikolla.Projektiini tulee toinenkin vapaaehtoinen ja tulemme kiertämään kouluja ja pitämään siellä ympäristö ohjelmaa. Kiva kuulla Anniina että olet jaksanut lukea kaikki romaanini läpi :DD Kiitos kannustuksesta, täällä on kyllä tosi ihanaa ja jännää! Joo äiti mä laulan lasten kanssa, mutta 70 lasta pienessä luokassa jotka huutaa samaan aikaan ei oo niin kaunista kuultavaa. Vedin jo "pää, olkapää peppua" lapsille. enkuksi tietty. Oote ihania kun kommentoitte ja luette kaikki <3
Hei Amppu!
VastaaPoista70 lasta, uh-huh! Äänijänteet on kovilla. Sä voit opettaa lapsille sen suomalaisen kansanlaulun ihan niin kuin sun mummikin ;-) seuraavalla vapaaehtoistyöntekijällä on hämmästelemistä....
Mä en ihan kai kuitenkaan osaa edes kuvitella millaista siellä on. Tai millaiselta siellä tuntuu olla. Tuoksut, äänet ja talot.
Vaikka sinusta itsestäsi ei tuntuisi erityiseltä opettaa, pienet oppilaasi tulevat muistamaan sinut ja olemuksesi <3
Hyvää tätä viikkoa!
t. Minna Kantsusta