Ulkomaalaisena ulkomaalaisten joukossa / Främling bland främlingar

Huhhuh, olipa taas viikonloppu. Tarkoituksena oli alunperin mennä Margueriten ja Niamhin kanssa katsomaan Badamin temppeleitä, mutta aikatauluni osoittautui liian tiukaksi. Hunsurin saksalaiset saivat kuitenkin minut houkuteltua mukaansa Bangaloreen lauantaina.

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin parempi varmaan olisi ollut vain pysyä täällä kotokylässä.

Förra veckoslutet var det tyngsta hittills. Först var det meningen att jag skulle fara till Badami och kolla in tempel med Niamh och Marguerite, men det visade sig vara för krångligt för mej här från Hunsur. Tyskarna lockade mej med till Bangalore på lördagen. Ärligt talat tror jag att det skulle ha varit bättre att bara stanna kvar här i hembyn.

Bangaloreen mentäessä täytyy vaihtaa bussia parisen kertaa ja kaiken kaikkiaan matka kestää noin viisi tuntia. Ei siinä mitään, mutta intian liikenne aiheuttaa pieniä sydänkohtauksia joka toinen minuutti ja krooninen hikoilu ottaa voimille. Ainoana ei-saksalaisenakaan ei aina ole helppoa olla. Etenkin kun tiedossa on suuri jälleennäkeminen 30 saksalaisen kesken. Sitä on jo valmiiksi ulkopuolinen Intiassa, ja sitten vielä ulkopuolinen saksalaisten keskuudessa.

Vägen till Bangalore är lång och krokig. Man måst byta buss ett par gånger och allt som allt tar resan ca fem timmar. Den indiska trafiken åstadkommer små hjärtattacker hos mej varannan minut och det kroniska svettandet tar på krafterna. Det är inte alltid heller så lätt att vara den enda icke-tyska i en stor tysk get together på över 30 människor. Förutom att jag är en exotisk främling i Indien är jag en främling bland alla tyskar.

Suuressa ryhmässä liikkuminen on etanamaisen hidasta ja turhauduttavaa. Asiaa ei myöskään helpota se, että kaikki suunnitelmat ja keskustelut siitä mitä seuraavaksi tapahtuu käydään saksaksi. Olimme tyylikkäässä länsimaalaistyylisessä raflassa josta siirryimme coconut-baariin. Löysimme myös halvan kinkki-hotellin josta saimme kaksi kahden hengen huonetta meille seitsemälle tyttelille. Coconutissa vaihdettiin kuulumisia ja oli mielenkiintoista kuulla muitten projekteista. Vapaaehtoisten duuneja on laidasta laitaan, jotkut ovat todella korvaamattomia projekteissaan, toiset taas ovat turhautuneita tekemisen puutteeseen. Puhuin HIV- ja katulasten parissa työskentelevien vapaaehtoisten kanssa ja koin että he todella tekevät tärkeää ja hyvää työtä. Jotkut ympäristö- ja slummiprojektilaiset taas olivat kuluttaneet aikansa tekemättä oikein mitään järkevää. Organisoinnin puute ja väärät motiivit vapaaehtoisten ottamiseen ovat olleet pääsyyt. Järjestöille nimittäin maksetaan siitä että he ottavat vapaaehtoisia. Siispä jotkut järjestöt vain ottavat vapaaehtoiset sinne rahan takia eivätkä jaksa keksiä näille mitään kunnon tekemistä. Ihan älytöntä.

Att röra sig i en så stor grupp är extremt långsamt och frustrerande. Saken blir inte bättre av att all planer och diskussioner om vad som händer till näst gås på tyska. Vi var i en fancyg västerländsk restaurang och for därifrån vidare till Coconut-baren. Som tur hittade vi också ett billigt hotell med två dubbelrum för oss sju tjejer. I baren talade jag mer med de andra volontärerna och det var intressant att höra om deras projekt. Volontärarbete finns i alla former. En del gör faktiskt jätteviktiga och krävande jobb medan andra är frustrerade över att vara helt sysslolösa. Talade med volontärer som jobbar med HIV-smittade barn och gatubarn och deras arbete verkade jätte viktigt och värdefullt. Volontärer som hade miljö- och slumprojekt verkade däremot vara ganska sysslolösa och frustrerade. Vissa projekt är dåligt organiserade och har fel motiv för att ta volontärer. Organisationerna får nämligen betalt för att de tar volontärer och jobba för sig. De tar alltså volontärerna dit bara för pengarna och ids inte hitta på något ordentligt för dem att göra. Helt galet.

Beautiful Lucy

Coconutissa tapasin ranskalaisen Lucyn ja Peterin. Oli ihana tavata muita kansalaisuuksia, me outsiderit pidämme yhtä. Vain se että Peter puhuu ruotsia ja on naapurimaasta jotenkin saa kodin tuntumaan lähemmältä. Myönnän että mulla oli vähän kotiikävä viikonloppuna. Kaipasin ihania ystäviäni Suomessa. Tuli mietittyä ja tajuttua miten paljon heitä kaikkia arvostan ja kaipaan.

I Coconut träffade jag franska Lucy och Peter. Det var så skönt att träffa lite andra nationaliteter emellanåt. Vi outsiders håller ihop. Bara att kunna tala svenska med Peter och veta att han är från grannlandet gör att hemmet känns närmare. Ja medger att jag lite led av hemlängtan under veckoslutet. Jag saknade alla mina ljuvliga vänner hemma I Finland. Förstod också hur mycket jag värdesätter och saknar dem.

Hotellimme oli aika rähjäinen ja nukuimme neljä henkilöä kaksoissängyssä. Löysimme lakanoista pieniä ystäviä, emme tiedä mitä lajiketta he oikein olivat. Ei heitä paljoa ollut, tapoimme heidät Solveigin ötökkäruiskeella ja tumppailimme hiukan lakanoita. Yöllä kutitti kuitenkin epäilyttävästi...Ikkunasta satoi sisään ja olin fiksusti jättätnyt kamani ikkunan alle kastumaan. Nuokuin ahdistavat viisi tuntia ja heräsin seuraavana aamuna raihnaisena ja suorastaan kettuuntuneena koko reissuun.

Vårt hotell var lite ruskigt och vi sov alltså fyra tjejer i en dubbelsäng. Vi hittade lite småkryp mellan lakanen, men kunde inte artbestämma dem med säkerhet. Som tur var de inte så många och vi tog kål på dem med Solveigs insektspray. På natten blev det ändå en hel del skrapande och kittlande, vet inte om det berodde på krypen eller bara på själva tanken av dem...Det regnade också in från fönstret på alla mina saker jag lämnat där under. Jag halvsov en plågsam fem timmars natt och vaknade nästa morgon sur och rent ut sagt fi**ig på hela resan.

Solveig and Vybke in search of bed bugs and other friendly creatures

Sunnuntai kului saksalaisten kanssa säätäen ja bussissa hytkymiseen. Luulen että ne käyttävät kengurubensaa täällä Intiassa. Tai sitten vain ajavat liian suurella vaihteella. Ainakin vatsalihakset kehittyvät ja kaloreita palaa kun sitä tulee pompittua ja hikoiltua niin tolkuttomasti. Meinasimme taas tappaa parisataa ihmistä ja liiskata parikymmentä ajoneuvoa takaisinmatkalla. Katsoimme kuolemaa silmästä silmään niin usein että sitä alkaa todella pitää henkikultaansa arvottomana. Onneksi kuitenkin Johann Sebastian lohdutti minua viulukonserttoineen ja saatoin löytää jonkunlaisen rauhan kuulokkeet korvissa.

Söndagen for åt till att strosa omkring med tyskarna och till att skumpa omkring i bussen. Jag tror att dom använder kengurubensin här i Indien. Eller så kör de bara med för stor växel hela tiden. I alla fall tränas magmusklerna och kalorier bränns då man svettas och hoppar och har sig hela tiden. Vi tog igen nästan kål på ett par hundra människor och krossade nästan ett dussin fordon på hemvägen. Att se döden i ögat så många gånger gör att man faktiskt börjar se sitt lilla människoliv som totalt värdelöst. Som tur fann jag ändå lite tröst i Johann Sebastians violinkonserter. Den klassiska musiken hjälpte till att balansera den hektiska tillvaron.

Oli ihana tulla kotiin rauhalliseen pikkukylään hektisen ja länsimaalaisen Bagaloren jälkeen. Matkamuistoiksi minulle jäi pieni flunssa ja ensimmäinen turistiripulini. Tänään olen syönyt pelkkää kookosmaito-riisi-jogurtti sekoitusta ja ottanut pari intialaista värikästä pilleriä vaivoihini. Matkustelusta, suurista saksalaisryhmistä ja busseissa istumisesta olen saanut nyt tarpeekseni vähäksi aikaa.

Det var såå skönt att komma tillbaka till min lilla hemby efter hektiska Bangalore. Som souvenirer hämtade jag med mig en flunsa och min första turistdiarré. Idag har jag ätit bara kokosmjölk-ris-yoghurt blandning och ätit ett par färggranna indiska piller till mina besvär. Jag tror att jag försöker undvika liknande tunga resor, stora tyskagrupper och indiska bussar här en tid framöver.