Intialainen byrokratia / Indisk byrokrati

Sain jo Suomessa esimakua siitä minkälainen byrokraattinen paratiisi Intia on käydessäni noin 5-7 kertaa konsulaatissa ja suurlähetystössä yrittäen saada viisumihakemustani läpi... Tullessani Intiaan täytin jonkun maahantulo-lomakkeen, ja lentokentällä ne lukivat viisumit ja lomakkeet tarkkaan läpi ennenkuin päästivät menemään. Mutta se ei vielä ollut mitään. Orientaatioviikon aikana täytimme lisää lomakkeita FSL Indialle, isäntäperheelle ja sinne sun tänne. Kaikista pahin oli kuitenkin vielä edessä, sillä me jotka olemme täällä kauemmin kuin 180 päivää joudumme rekisteröitymään ja käymään läpi ihan oman sodan byrokratiaa vastaan.

Olimme siis tiistaina Mysoressa pienen porukan kanssa rekisteröitymässä. Onneksi FSL India pitää meistä niin hyvää huolta, muuten en kyllä tietäisi yhtään mitä tehdä. Siinä meni käytännössä koko päivä kun odottelimme vuoroamme ja täyttelimme lomakkeita. Ja niin monta lomaketta oli FSL kuitenkin jo hommannut etukäteen! Tarvittiin myös 5 passikuvaa ja kaikenlaiset todisteet työnantajalta, sekä isäntäperheemme henkkarit jne. Kaikista asiakirjoista piti olla kolme kopiota. Ja kaiken huipuksi meidän pitäisi olla tyytyväisiä, sillä pääsimme kuulema helpolla. Nishkal (yhteyshenkilömme ja ainoa apumme) tunsi kai virkamiehet. Muilla vapaaehtoisilla ei mennyt yhtä hyvin.

Myöhemmin Nishkal kuitenkin soitti ja pyysi meitä maksamaan 300 rupiaa puuttuvien asiakirjojen hankkimista varten. Haha. Varmaan vaan lahjomme ne virkamiehet että päästään vaivasta...

Vierailin toisten vapaaehtoisten perheen luona tässä yksi päivä ja ihmettelin miksi Vera ei ollut vielä tullut takaisin Bangaloresta. Hän oli siis siellä rekisteröitymässä. Felix ja Amely kertoivat minulle että Vera oli joutunut pariksi päiväksi vankilaan rekisteröitymisessä koituneiden ongelmien vuoksi... Vankilaan! Kuvitelkaa! Ja mä nauroin ja kauhistelin. Juttu meni muhun ihan täydestä. Muut sai hyvät naurut...Mutta mä ihan oikeasti uskon että tässä maassa kaikki on mahdollista! (juttu oli mennyt läpi myös toisen vapaaehtoisen, Solveigin kohdalla) ...voi Intia...

kaunis Vera / vackra Vera

viehkeä Solveig / graciösa Solveig

Redan i Finland fick ja smaka på den indiska byrokratins ljuva smak då ja besökte konsulatet och ambassaden ca 6 gånger under sommaren för att få mitt visum. Då ja landade i Delhi fyllde jag i en lapp med massa uppgifter om mej som utlänning. På flygfältet tog det en evighet då man skulle noga gå igenom varenda resenärs visum och uppgifter. Men detta var bara en början... Under orientationsveckan fyllde vi i massa formulär till FSL och till host-familjen och hit och dit. Det värsta var ännu på kommande, eftersom vi som skulle vara i Indien över 180 dagar måste registrera oss och föra ett helt eget krig mot byrokratin.

På tisdagen var vi med en liten grupp volontärer till Mysore och registrera oss. Som tur tar FSL India väl hand om oss, annars skulle jag inte ha en aning om alla saker man borde göra...Hela dagen gick åt till allt väntande och alla formulär vi skulle fylla i. FSL-India hade skaffat redan massa papper på förhand, vi skulle bara ordna alla papper i buntar och infoga våra passfoton ( fem stycken!). De krävde 3 kopior av alla dokument, haha. Och alla frågor om våra ögonfärger och våra tidigare militärtjänstgörningar....hehe. Som tur var Nishkal (vår kontaktperson från FSL) där och hjälpte till, annars vet jag inte vad det skulle ha blivit av allting. När vi sedan äntligen fick allt skött skulle vi tacka tjänstemännen ödmjukt och vara super tacksamma för att vi kommit så lätt undan. Hah. Men vi hörde att andra volontärer hade haft det svårare, Nishkal kände till tjänstemännen i kontoret vi registrerade oss. Jeess.

På hemvägen ringde Nishkal ändå och sade att vi alla borde betala 300 rupies p.g.a. Att någå dokument fattades. Jag slår vad om att pengarna bara går direkt till de giriga tjänstemännen så att vi slipper skaffa alla onödiga dokument...

Jag besökte de andra volontärernas familj här en dag och undrade varför Vera inte ännu kommit hem från Bangalore. Hon hade alltså varit tvungen att fara dit och registreras. Jag fick höra att hon hamnat för et par dar i fängelse p.g.a. svåra problem i registreringsprocessen. Fängelse i Indien! Helt galet! Jag skrattade, för det var så makabert. Såklart blev jag lite orolig också. Och det bästa var att ja trodde helt seriöst att hon var i fängelse...De andra fick sig ett gott skratt, men historien hade gått igenom hos Solveig också, så ja var inte den enda. Jag tror faktiskt att allting är möjligt i dethär landet...Indien,indien,indien...

odottelua / väntande

Solveig, Felix, Amely, Vybke