Yoga Morning!

Namaste!

Huomenta! Heräsin tänään kello 4.45 joogaan. Nukuin viime yönä ehkä kolmisen tuntia, uni ei tullut ja kun se sitten vihdoin tuli näin vain rasittavia unia. Ihan pöhnässä sitten hapuilin itseni pimeässä ulos. Onnistuin tietenkin herättämään ammani, joka tuli avaamaan minulle ulkooven. Hän oli todella huolissaan ja olisi toivonut että ystäväni olisivat tulleet minua hakemaan. Ulkona oli vielä yö ja minulla oli vähän paha mieli siitä että ammani oli niin huolestunut. Vaelsin yksin pimeän Hunsurin halki ystävieni talolle, jonne on noin kilsan matka. Vain pari harvaa autoa tai mopoa tuli vastaan yksinäisesllä taipaleellani. Minareettihuudot kaikuivat jostain kaukaa ja tunnelma oli hiukan aavemainen.
   Selvisin kuitenkin hengissä perillä ja löysimme joogapaikan yhdessä tyttöjen kanssa. Joogatunti kesti reilun tunnin ja oli kuin nyt jooga yleensäkin. Paljon hengittelyä ja joogaope hoki koko ajan "free,free.free", "inhale, exhale". Yksi piikkutyttö käänsi jotain komentoja meille englanniksi. Tunnin jälkeen jotkut jäivät juttelemaan kanssamme ja kertoivat nähneensä meidät sanomalehdessä. Haha, Hunsurin lehdessä oli ollut kuva meistä itsenäisyyspäivänä kun olimme katsomassa ranskalaisten vapaaehtoisten rakentamaa taloa. Kaikki luulivat että me olimme rakentaneet sen talon. Hehe. Ollaan julkkiksia täällä...Yritän saada ystäviltäni kuvan sanomalehtiartikkelista tänne.
   Ikävä kyllä en tiedä menenkö enää joogaan, sillä ammani sanoi että minun pitäisi mennä ystävieni kanssa yhdessä. Ystäväni asuvat kuitenkin miltei joogapaikan vieressä ja minä asun meistä kauimpana. Enkä kyllä aio vaatia ketään tulemaan tänne minua vastaan niin epäinhimilliseen aikaan...

Godmorgon! Idag vaknade jag klockan 4.45 för att gå på yoga. Förra natten sov jag dåligt, fick inte sömn, Ja tror jag sov ungefär tre timmar och såg bara konstiga drömmar. På moronnatten var jag helt dåsig och lyckades väcka min amma på vägen ut ur huset. Hon var jätte orolig och skulle ha villat att mina vänner hämtat mej hemifrån. Tyvärr hade vi inte kommit överens om något sådant, så ja fick helt ensam traska iväg i Hunsurs kolmörka natt...hade nog ganska dåligt samvete av att jag gjort amma så orolig. Träffade på ett par enstaka bilar och mopon på vägen till mina vänners hus. Minaretutropen ekade på de öde gatorna och det var kanske lite kusligt. Ja hade täckt mitt ljusa hår med en duk för att inte lysa som ett trafikljus i mörkret (hörde du Emil!). Det är cirka en kilometer till mina vänners hus och jag klarade mig oskadd. Vi hittade yogaplatsen tillsammans.
   Yogan var som yoga brukar vara. Mycket andningar och så vidare. Yogaläraren ropade hela tiden "free,free,free" och "inhale, exhale" och en liten flicka översatte andra kommandon till oss på engelska. Efteråt talade vi lite med yogamänskorna och de berättade att de sett oss i tidningen, haha. Vi var alltså i Hunsurs tidning här för ett par dagar sen. Där fanns en stor bild och en artikel om de franska volontärerna som byggt huset i den lilla byn som vi besökte på självständighetsdagen. Alla trodde att vi hade varit med och bygga huset. Haha, kändisar...Ska försöka få en bild på artikeln av mina vänner.
   Tyvärr vet jag inte om jag kan gå till yogan igen för att min amma är så orolig och vill inte at ja ska gå ensam. Ja tror nog inte jag kan begära mina vänner att gå en så lång omväg via mitt hus, då de själva bor så när som brevid yoga-stället...