Nyt ottaa kyllä niin pahasti päähän
tää mun projekti kaikkine ihmisineen. Mä elän koko ajan
epätietoisuudessa siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Mulle sanotaan
että tee näin, tee noin ja sitten kun teen niin
kaikki pitääkin tehdä toisin. Tänään luulin että me ollaan
menossa jonnekin kouluun pitämään ympäristöohjelmaa. Mutta eihän
me minnekään olla menossa. Ehdin kuitenkin sanoa ammalle etten tule
lounaalle. Jään siis ilman ruokaa haha, mutta ei se mitään.
Eniten ärsyttää tää kauhea pilkunnussiminen. Siis ihan oikeasti!
Täällä ihmiset jotka ei edes osaa puhua ymmärrettävää
englantia arvostelee mun kysymyksiä ja sanajärjestyksiä. Ihanko
totta, ne voi kirjoittaa monella tavalla, entä sitten? Ja kaikista
parasta on että nää mun ziljoona kysymystä käännetään kaikki
lopuksi kannadaksi, joten mitä helvetin väliä sillä on jos joku
asia on sanottu vähän eri tavalla englanniksi?
Ja sitten hirveetä säätöä
layoutin kanssa. Tee noin, tee näin. Eiku tehdään sittenkin näin.
Mulla meni eilen illalla joku 45 minuuttia siihen että lisäsin
ruksaus-ympyrät joka vastausvaihtoehdon eteen. Se tekee 400 helvetin
ympyrää. Mutta tänään pomo sanoi että olisi parempi jos ne
olisivatkin neliöitä. Haha.
Eilen pomoni
soitteli mulle vähän väliä siitä että mun piti lähetellä
jotain sähköposteja tekemistäni kysymyksistä. Meinasin saada
jonkun hermoromahduksen kun en ymmärtänyt mitä hän puhui
puhelimessa enkä tajunnut mitä mun piti tehdä. Sain
kaiken kuitenkin tehtyä, mutta hirveä stressi siitäkin.
Pomo ottaa niin päähän, olen yrittänyt olla positiivinen, mutta hän vaan osaa
olla niin töykeä tahtomattaan. Tiedän ettei se ole hänen vikansa
periaatteessa, hän ei voi kielitaidolleen ja persoonalleen mitään.
Kaikista parasta on että kun hän korjailee kysymyksiäni hän aina
kysyy mikä on oikea vastaus...Eikös nyt hänen pitäisi itse tietää
kun on ympäristöihminen?
Kai tää tästä
pikkuhiljaa.Varmaan tosi säälittävän kuuloista valitusta.Välillä
vaan menee pinna niin tiukalle. Inhoan kun mua aliarvioidaan ja kun
turhiin asioihin keskitytään kaiken olennaisen sijaan. ärrh
Mina nerver är på
bristningsgränsen. Jag orkar inte med dehär människorna här på
jobbet. Jag lever hela tiden i ovisshet om vad som kommer att hända
till näst. Idag trodde jag att vi skulle besöka nån skola och
hålla miljöprogram där. Men inte är vi påväg någonstans. Jag
hann redan säga till min amma att jag inte kommer till lunchen så
ja får hungra lite. Haha, men det är inte så hemskt farligt. Det
som stör mej är det eviga punktknulleriet här. Gör det där, gör
dethär, och när jag är färdig så gör vi allt på ett helt annat
sätt. Människor som talar så oförståelig och otydlig engelska
at jag inte fattar nånting korrigerar och kritiserar här mina
frågor som ja med möda punktknullat här i ett par dar. Man kan
säga saker på flera olika sätt, vilken överraskning! Det har väll
ändå ingen fans skillnad hurdan ordföljden är på engelska, då
alla frågor kommer ändå att översättas till kannada...
Layouten är heller
aldrig perfekt. Igår ödade jag en massa tid på att skriva
kruxnings-bollar framför alla svarsalternativ. Det gjorde sammanlagt
400 bollar. Idag på jobbet sade bossen att det nog vore bättre med
rutor istället. Haha.
Igår höll han
på o ringa mej hela tiden p.g.a. Att ja sku skicka någå email med
frågorna jag gjort. Jag höll på att få ett nervsammanbrott då
jag inte fattade något av vad han sade i
telefonen. Ja visste inte alls vad han ville att ja skulle göra.
Saken ordnade sig ju sen tillslut. Hemskt stressande över de också.
Ja blir bara så trött på
min boss. Jag har försökt vara positivt inställd, men han e bara
så bra på att säga saker klumpigt och ovänligt. Ja vet att han
inte kan så mycket åt sin engelska och sin personlighet, men ändå.
Dessutom frågar han alltid efter rätta svaret då han går igenom
mina frågor. Borde inte han kunna dessa saker om han är en
miljömänniska?
Det blir säkert bra så
småningom. Min klagan låter säkert jätte patetisk. Ja bara hatar
att bli underskattad och att öda så mycket tid på onödiga saker
istället för att koncentrera sig på det väsentliga.argh.
sätter här en bild på vår ljuvliga katt som kom igår och sitta i min famn då jag kämpade med de eviga frågorna / Laitan vielä kuvan meidän ihanasta kisusta joka tuli eilen syliini lohduttamaan kun taistelin kysymyksieni parissa
aion harjoittaa samankaltaista sfinksimäistä tyyneyttä täällä töissä kuin kissani / ja ska öva mej att vara lika lugn och sfinxlik här på jobbet som min katt
Ehkä pitää opetella kannadan lisäksi intianenglantia, ehkä se on eri kieli kuin queens english.
VastaaPoistaTerttu-täti
Hei Amppu!
VastaaPoistaTervetuloa työelämään, sun kuvaus tuntui osittain tutulta :-) Voi kun kiva, että pidät blogia. Täytyypä seurata sitä. Olet kyllä rohkea, kun lähdit sinne! Voi hyvin!
terkuin, Minna Kannelmäestä
Terttu: se on ihan oma kieli! yritän opetella sitä parhaani mukaan, mutta en haluaisi että se tarttuisi omaan puheeseen :D
VastaaPoistaMinna: kiitos! kiva aina kuulla että joku seuraa ja kommentoi :) jeejee
Malttia, malttia ja vielä kerran malttia - ei Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä! t. mutsis, joka on ina tosi kärsivällinen + maltillinen :)
VastaaPoista