Intian iloiset aamut / Indiens glada morgnar

On hassua miten sitä on sopeutunut ihan uudenlaiseen päivärytmiin täällä. Aamuisin herään klo 5.53 jos menen joogaa, mutta esimerkiksi tänään en mennyt tukkoisen nenäni takia ja sain vain vaivoin nukutuksi seitsemään...Viime aikoina olen myös herännyt aina minareettihuutoihin kello viideltä ja nukkunut huonoa unta sen jälkeen.

Aamut ovat täällä pitkiä ja päivä lähtee käyntiin heti kun noustaan ylös. Perheeni ei tee samoja ilta- ja aamuseremonioita kuin minä. He eivät pese hampaita eivätkä välttämättä edes vaihda erilliseen yöpaitaan. Meillä ei periaattessa ole edes lakanoita, vaan samoilla kankailla nukutaan öisin, ja istutaan ja syödään päivisin. Joogan jälkeen otan yleensä suihkun ja lueskelen, opiskelen tai valmistelen päivän opetusta. Aamupala syödään joskus yhdeksän maissa ja koulut alkavat yleensä vasta kymmenen paikkeilla. Siskoni lukee läksyjään ja äitini kokkaa ja siivoaa heti aamusta. 

Vieraitakin saattaa tulla käymään heti aamutuimaan. Eilen olin moikkaamassa saksalaisia joogan jälkeen kello puoli kahdeksan. Se tuntui samaan aikaan luonnolliselta ja niin väärältä mennä toisen kotiin kylään heti aamusta. Täälläpäin aamut eivät ole samalla tapaa pyhiä ja yksityisiä kuin meillä. Toisaalta mikään ei ole täällä yksityistä.

Intialainen aamupala on myös ollut kova pala joillekin vapaaehtoisille. Monet ovat tottuneet syömään pienen makean croissantin ja juomaan espresson, jotkut taas eivät edes yleensä syö aamupalaa. Täällä kuitenkin syödään paljon ja ruoka on lämmintä ja suolaista heti aamusta. Aamupala ei oikeastaan eroa päivän muista ruoista, joten joskus sitä saa riisiä, joskus chapatia, joskus dosaa kastikkeineen. Kahvi on täällä melko harvinainen eksoottinen tuote, mutta makeaa chai-teetä juodaan kaikkina vuorokauden aikoina. Minulle intialainen aamupalaa sopii kuitenkin hyvin. Ruoka on herkullista ja joogan jälkeen olen yleensä todella nälkäinen.

Käyn siis joogassa tuntia myöhemmin kuin alunperin. Kello kuudelta aamu alkaa jo sarastaa, eikä ulkona ole pilkkopimeää kotoa lähtiessäni. Joogaaminen on ihan kivaa, sitä saa edes jotain liikuntaa. Kaikki liikkeet eivät kuitenkaan ole meille länsimaalaisille mieleen. Esimerkiksi käsien yhteen hakkaaminen niin kovaa kuin jaksaa tai “hyppynarua hyppiminen” ei tunnu niin ihanalta aamutuimaan. Lopputunnista meillä on yleensä myös nauruharjoitus, jossa nojaamme polviistunnasta eteenpäin ja päästämme mielipuoliset hörönaurut joogamattoon. Joogaopettajamme ei ole niin vakuuttunut meidän nauruistamme ja joudumme aina tekemään nauruharjoituksen yksin uudestaan. Hän myös ihmettelee miksemme hymyile enemmän. “Smile, smile, why you are not smiling?”. Meilläpäin kun ei hymyillä millekään eikä kenellekään ennen kello kymmentä. Se vain olisi liian rankkaa.

Jag har anpassat mej till en annorlunda dagsrytm här i Indien. Om jag går till yogan på morgonen stiger jag upp kl 5.53, men idag lät jag bli p.g.a min täppta näsa. Ändå lyckades jag bara sova till klockan sju. Under senaste tiden har jag brukat vakna till minaretropen som börjar femtiden. Efter det har jag inte kunnat sova så bra mera...tjohej.

Morgnarna är långa här och man börjar med alla sina dagliga sysslor genast då man stigit upp. Min familj utför inte liknande kvälls- och morgonseremonier som jag. De tvättar inte sina tänder och använder inte någon skilld nattskjorta. Vi har i princip inga lakan heller, utan på samma överkast sover vi om nätterna, och sitter och äter om dagarna. Efter yogan brukar jag skriva, läsa eller förbereda dagens undervisning. Morgonmål äter vi nietiden och skolorna börjar först omkring kl 10. Min syster gör läksor och mamman städar och lagar mat om morgnarna. De är liksom genast igång då de vaknar. Och de vaknar tidigt fast de egentligen inte skulle behöva...

Gäster kan också komma på besök hur tidigtsom helst. Igår var jag och hälsade på tyskarna efter yogan. Det kändes samtidigt så naturligt och så fel att gästa hos någon så tidigt på morgonen. Här är morgnarna inte heliga och privata som hos oss. Men inget är ju privat här egentligen så...

Indiskt morgonmål har också varit ett problem för vissa volontärer. Många är vana vid att ha sin söta croissant och espresso, en del äter överhuvudtaget inte om morgnarna. Här ätes det däremot stadigt och varmt om morgnarna. Morgonmålet skiljer sig inte från dygnets andra måltider, det kan vara ris, chapati eller dosa med sås. Allt är möjligt. Kaffe är här något exotiskt och smakar sötad mjölk. Istället dricks det sött chai-te. Jag älskar chai och maten här, så för mej är de annorlunda arrangemangen inte ett problem. Jag är oftast vrålhungrig efter yogan.

Jag går alltså till yogan en timme senare än tidigare. Klockan sex börjar det redan klarna här, så ja behöver inte gå i mörkret. Yogan är trevlig, i alla fall rör jag på mej och får lite tränat. Alla rörelser är dock inte så angenema den tiden på morgonen. Ibland måste vi klappa händerna i all evighet och försöka få så högt ljud ur dem som möjligt. Att springa på stället och "hoppa hopprep" är inte heller så bekvämt alltid. Mot slutändan av yogatimmarna brukar vi ha en random skrattövning. Vi sitter på knäna, böjer oss ner och släpper ett galet skratt ner i yogamattan...Eftersom våra utlänningsskratt inte brukar tillfredsställa läraren hamnar vi ofta repetera övningen ensamma. Yogalärare undrar också alltid varför inte ler mera "Smile, smile, why you not smiling?". Hos oss ler man inte till någon eller något före klockan tio på morgonen. Så är det bara.