Ihanneyhteiskunta / Idealsamhället

Vierailimme erittäin mielenkiintoisessa paikassa Pondycherry-visiitillämme. Auroville on 60-luvulla perustettu kylä/yhteiskunta, jota on mm luonnehdittu seuraavasti: “New Age metropolis conceived as an alternative exercise in ecological and spiritual living”. Aika abstraktia joo, mutta käyntimme jälkeen kuvaus osoittatui itse asiassa melko osuvaksi. Yhteiskunnan on perustanut “the Mother”, joka teki yhteistyötä ja kehitti henkisen elämän periaatteita yhdessä vapaustaistelijan ja henkisen johtajan Sri Aurobindon kanssa. Koko konsepti on monella tapaa melko abstrakti ja konkretiaa oli välillä vaikea hahmottaa. Asiaa ei auttanut yhtään että itse Auroville ei ole kovin turistiystävällinen, siellä pitäisi viettää vähintään viikko tajutakseen missä oikeen mennään ja mikä on homman nimi. Pienen turhautumisen ja ihmettelyn jälkeen onnistuin kuitenkin lopulta rakentamaan jonkinlaisen kuvan tästä mielenkiintoisesta visiosta tuoda yhteen maailman eri kansat elämään yhdessä ilman kilpailua, rahaa ja oman edun ajamista. Yhteiskunta, jossa vallitsee universaali yhteisöllisyys ja jossa konfliktit ja väärinymmärrykset pyritään ratkaisemaan löytämällä itsestään se tila, missä ei ole jaoittelua ihmisten välillä.

Vi besökte ett mycket intressant ställe under vår Pondycherry-visit. Auroville är en by/ett samhälle, grundat i slutet av 60-talet och har beskrivits bl.a. med följande ord: “New Age metropolis conceived as an alternative exercise in ecological and spiritual living”. Låter kanske lite abstrakt, men efter att ha upplevt stället märkte jag hur bra beskrivningen egentligen passade in. Samhället grundades av ”the Mother” (Mamman), som gjorde samarbete med och fick mycket av sin inspiration av frihetskämpen och andliga ledaren Sri Aurobindo. Konceptet i sin helhet är aningen abstrakt och det var aningen svårt att hitta det konkreta förverkligandet. Saken blev inte bättre av att själva Auroville inte är speciellt turistvänligt, man borde tillbringa minst en vecka där för att komma underfund med hur saker fungerar osv. Efter lite frustration och förvirring lyckades jag ändå bygga upp någonslags bild av denna intressanta vision av att föra samman människor från olika håll i världen för att leva tillsammans i harmoni, utan pengar, tävlan eller hierarkier. Ett samhälle, där universell gemenskap råder och där konflikter och missförstånd löses med att hitta den platsen inom sig själv där ingen delning människor emellan existerar.

Yhteiskunta oli mielestäni vielä melko paljon vision tasolla. Eri maiden ”paviljonkeja” oltiin suunnittelemassa ja rakentamassa. Koko paikan keskipisteenä toimii kultainen Matrimandir, iso pallon muotoinen meditaatioluola, jonka sisällä voi päästä kosketuksiin meditatiivisen tietoisuutensa kanssa. Matrimandir symbolisoi jonkinlaista Aurovillen aurinkoa, keskipistettä henkisyyden tyyssijassa. Ikävä kyllä emme päässeet sisälle meditoimaan, sillä aikaa ei ollut riittävästi kaikkiin byrokraattisiin toimenpiteisiin sisällepääsyä varten.

Samhället var ganska långt ännu på visions-stadiet enligt min åsikt. ”Paviljongerna” för de olika länderna var under konstruktion och planering. Hela ställets mittpunkt utgjordes av den gyllene Matrimandir, ett enormt bollformat meditationsrum där man kunde komma i kontakt med sin inre meditativa medvetenhet eller något ditåt. Matrimandir symboliserade någonslags sol för Auroville, en mittpunkt i det andliga samhället. Tyvärr kunde vi inte besöka stället inifrån då vi inte hade tillräckligt med tid för all byrokrati som krävdes för besökare.

Matrimandir

Aurovillessä ei ole hierarkioita eikä johtajia. Rahaa ei käytetä eikä businestä ole missään muodossa. Ihmisten välisestä kilpailusta pyritään pääsemään eroon ja kaikki yrittävät toteuttaa omaa sisintä itseään, tehden sitä mikä itseltään parhaiten luonnistuu. Erinlaisia työryhmiä on kehittynyt vuosien varrella, kuten esimerkiksi bambu-kylä ja Sadhana Forest.

I Auroville finns inga hierarkier eller ledare. Pengar och business existerar inte i praktiken. Man strävar efter att bli av med den oändliga tävlan mellan människor och alla försöker förverkliga sig själva och göra just det de är bra på och trivs med. Arbtesgrupper av olika slag hade utvecklats under årens lopp, så som t.ex. Bambu-byn och Sadhana Forest.

Tutkimusta ja käytännnön kokeiluja suoritetaan myös tässä ihmeyhteiskunnassa. Erityisesti ekologisiin ja kestävän kehityksen mukaisiin ratkaisuihin oli perehdytty kunnolla. Pikkuhiljaa alan pääsemään aiheeseen, joka kosketti minua kaikista eniten. Nimittäin Sadhana Forest-nimiseen projektiin/kokeiluun/yhteiskuntaan, miksi sitä kukin haluaakin kutsua.

Forskning och olika praktiska experiment förverkligas också i detta speciella samhälle. Speciellt ekologiska lösningar hade man satsat på i vid utsträckning. Så småningom börjar jag komma till ämnet som rörde mej allra mest under vår vistelse. Nämligen Sadhana Forest projektet/samhället/experimentet, vad än man nu vill kalla det.

”An Auroville comunity practising indigenous reforestation and sustainable living.” Siellä asui sekalainen joukko eri ikäisiä, kokoisia ja maalaisia ihmisiä idyllisissä bambumajoissa ja harjoitti omaa maailmanpelastustaan elämällä ihan oikeasti luonnon ja yhteisön ehdoilla. Täysin vegaani ruokavalio, kuivakomposti huussit, kaikkitavaratkierrätetään-periaate, säästeliäitä ja kekseliäitä veden- ja sähkönsäästö ratkaisuja (kuten esim. polkupyörät joilla pystyi polkemaan sähköä jne.). Ei kilpailua, ei vertailua, ei hierarkiaa. Ja sitten vielä reforestation ja water conservation-projektit, jotka olivat tuottaneet uskomattomia tuloksia. Ottavat vapaaehtoisia duuniin, ja arvatkaapa mitä aion tehdä viimeiset kaksi viikkoa täällä Intiassa? Olen todella utelias ja innostunut. Se paikka oli ihan kuin jostain leffasta, söpöt erinväriset lapset juoksenteli ja kiipeili bambumajojen katoissa ja pitkähiuksiset ja robinsonmaiset vanhemmat katteli rentona perään. Ne ihmiset elää siellä ihan oikeasti, ihan oikeaa elämää. Niille se ei ole mikään parin viikon tai kuukauden leikkimielinen kokeilu. Ne on valinneet sen elämän, jättäneet kaiken muun taakseen.

”An Auroville comunity practising indigenous reforestation and sustainable living.” Där levde en heterogen grupp av människor i alla åldrar och nationaliteter i idylliska bambukojor och utövade sitt egna räddavärlden-projekt. De levde totalt på naturens och det lilla samhällets villkor. Helt och hållet vegan diet, torrkomposterande toaletter, alltböråteranvändas-princip, sparsamma och fyndiga energi- och vattenbesparings lösningar (så som t.ex. cyklar med vilka man kunde trampa elektricitet osv.) Ingen tävlan eller jämförelse, inga hierarkier. Och sen ännu reforestation och water conservation-projekten med vilka man hade uppnåt otroliga resultat. De tar volontärer och jobba för dem, gissa vad jag tänker göra de två sista veckorna av min vistelse här i Indien? Jag är så inspirerad och nyfiken. Stället kändes nästan på något sätt overkligt med de söta olikfärgade barnen som sprang omkring och klättrade i bambutaken och de långhåriga och robinsonlika föräldrarna som lugnt såg efter sina ungar. Men dessa människor levde där helt påriktigt, helt på allvar. För dem var det inget spännande experiment för ett par månader utan ett livslångt val att lämna allt annat bakom sig och starta ett annorlunda liv.

Nojoo, älkää nyt pelästykö liikaa, en aio muuntautua ituhipiksi ja jäädä metsään asumaan loppuiäkseni. En myöskään ole ihan vakuuttunut Aurovillen kaikista jutuista, olenhan kuitenkin sisimmässäni enemmän kylmä realisti kuin hurmioitunut idealisti . Mutta kieltämättä paikka oli mielenkiintoinen ja herätti kaikenlaisia ajatuksia ja hedelmällisiä keskusteluja Lukaksen kanssa. Olemme kummatkin päättäneet kokea Sadhana Forestin ideaaliyhteiskunnan vapaaehtoistyömme loppuvaiheessa. Powerpointteja ja dokkarikysymyksiä on tullut sen verran paljon näprättyä SaveOurEarth clubin pölyisessä toimistossa että käytännönläheinen ”practise what you preach”-lähestymistapa ympäristöongelmiin tuntuu vain entistä houkuttelevammalta ja tärkeämmältä. ”May there be many more forests to grow people” (Sadhana Forestin motto)

Bli inte för oroliga där hemma, ja ska inte helt och hållet konverteras till hippielivet och stanna i Sadhana Forest för resten av mitt liv. Jag är inte heller helt och hållet övertygad av Aurovilles alla grejer, jag är ju trots allt ändå mer lik en kall realist än en naiv idealist...Men det går inte att neka att stället gjorde ett starkt intryck på mej och väckte massa olika tankar och intressanta diskussioner med Lukas. Vi har båda bestämt oss för att uppleva Sadhana Forests idealsamhälle i slutet av vårt volontärande. Efter så många timmar och dagar som vi tillbringat i SaveOurEarth clubs dammiga kontor knapprandes på våra oändliga powerpointar och dokumentärfrågor kommer det verklighetsnära "practise what you preach" tillvägagångssättet till miljöfrågor vara exakt det som behövs i våra fall. "May there be many more forests to grow people" (Sadhana Forests motto).

http://sadhanaforest.org/