Indian Tourists

Viime viikonloppuna teimme pari lyhyempää reissua lähempänä sijaitseviin kohteisiin. Lauantaina kävimme Kultaisessa tiibetiläisessä temppelissä ja nautimme lunnon rauhasta Dubare forestissa. Sunnuntaina taas matkasimme Madikeriin ja vaelsimme jalan Abbey Falls-vesiputouksille.

Förra veckoslutet gjorde vi ett par kortare utfärder tll ställen som ligger relativt nära Hunsur. På lördagen besökte vi det Gyllene tibetianska templet och njöt av naturens frid i Dubare Forest. På söndagen reste vi till Madikeri för att se de majestetiska Abbey falls-vattenfallen.

Matkoillamme kuuluisiin turistikohteisiin tapaamme usein enimäkseen intialaisia turisteja. Olemme Lukaksen kanssa observoineet ja seuranneet kyseisten turistien käytöstä ja erinlaisia tapoja. Kohderyhmä on mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen tutkimuksen kohde...

Under våra resor till kända turistsevärdheter träffar vi alltid en massa indiska turister. Vi har följt med och observerat dessa turisters beteende och vanor med Lukas. Målgruppen är både intressant och exeptionell i många anseenden....

Päänähtävyys, riippumatta siitä olemmeko henkeäsalpaavan kauniissa luonnossa tai kunniotusta herättävässä temppelissä, on aina valkoinen turisti. Valkonaamojen kanssa räpsitään vähintään sata kuvaa, joko salaa tai luvan kanssa. Temppelistä ja vesiputouksista otetaan pari kivaa otosta, mutta oikeastaan mielenkiinto kyseisiä nähtävyyksiä kohtaan on jo hiipunut kun valkonaama on saatu tähtäimeen.

Huvudsevärdheten, oberoende av om vi befinner oss i ett majestetisk tempel eller i ett naturskönt ställe, är alltid den vita turisten. Med vita turisterna tar man minst hundra bilder, antingen i smyg eller med lov. Av templen och vattenfallen tar man kanske ett par obligatoriska foton, men egentligen har intresset för dessa redan hunnit dö då man fått en skymt av den stackars vita turisten.

Valokuvaus on tunnetusti japanilaisten turistien heiniä, mutta kyseinen stereotypia on iskostunut mieleemme vain koska japanilaisia turisteja sattuu näkemään jopa kotona Helsingissäkin. Oikeastaan intialaiset turistit ovat paljon tehokkaampia kuvien räpsijiä, mutta heitä tapaa vain Intiassa. Ryhmäkuvia otetaan joka monumentin tai lunnonihmeen edessä. Suosittuja ovat myös yrmeät ja jäykänoloiset yksinkuvat, joiden taustalla voi häämöttää vesiputouksen tai tuntemattoman patsaan. Valkoisista turisteista räpsitään häpeilemättä kuvia ja parasta on jos saa pienen ja pelokkaan ipanansa ängettyä idylliseen yhteiskuvaan. Valkonaamana sitä saa tosin kerran elämässään tuntea itsensä tärkeäksi ja kuuluisaksi, julkkikseksi jopa, kun kameroiden salamat välkähtelevät minne ikinä katsookin.

Fotografering brukar vi se som ett särdrag hos japanska turister, men stereotypin har fötts enbart för att japanska turister kan skymtas även hemma i Helsingfors. Egentligen är de indiska turisterna mycket mer effektiva fotografer än japanenrna, men dessa kan man träffa på endasti Indien. Oändliga antal gruppbilder tas framför alla naturmirakel och monument. Stela ensambilder, där turisten poserar med allvarlig min framför vattenfall eller en okänd staty, verkar också vara mycket populära. Av de stackars vita turisterna knäpper man skamlöst tusentals bilder och om man är tillräckligt vågad föser man sitt vettskrämda barn i famnen på dessa och knäpper en gullig gruppbild. Som vit turist får man visserligen en gång i livet känna sig populär och viktigt. Man kan fantisera sig vara en kändis då man försöker hitta en väg ut ur människohopen där tiotals kameror knäpper bilder på en.

Älämölö on Kummelien keksimä termi äänekkäälle äänehtimiselle, toisin sanoen melulle. Intialaiset turistit ovat niin ratkiriemukkaita lomaillessaan turistikohteissa että heidät takuulla kuulee kilometrien päähän. Edes henkeäsalpaavan majesteettiset ja pyhät temppelit tai kansallispuiston rikkumaton rauha eivät estä näitä iloisia vierailijoita puhumasta, nauramasta tai kiljumasta silkasta yhdessäolemisen ilosta.

Oljud är också ett särdrag hos den indiska turisten. Den sprudlande glädjen av att få vara tillsammans med familj och vänner kan höras redan på flera kilometers avstånd. Inga respektingivande tempel eller lugna naturreservat får den indiska turisten att lugna ner sig och tyst njuta av de vackra sevärdheterna.

Roskaaminen on Intiassa arkipäivää, sillä roskakoreja saa etsiä kiven alta, eikä edes sieltäkään meinaa löytää. Ironista on tosin vierailla kansallispuistoissa ja luonto-reservaateissa, jotka ovat suojelevinaan ja hoitavinaan luontoa, mutta joissa turistit saavat häpeämättä heittää jätöksensä lähimpään ojaan. Luontoturismi täällä ei välttämättä paranna luonnon asemaa, vaan päinvastoin.

Nerskräpandet är vardag i Indien eftersom det är nära på omöjligt att hita skräpkorgar någonstans. Lite ironiskt är det dock att besöka naturreservat och nationalparker som ju borde skydda och bevara naturen, men som egentligen bara förvärrar allting. Turisterna tar inget ansvar för sina skräp, utan allt bara kastas i närmaste dike eller buske. Att hitta helt orörd och oskräpad natur här är inte så lätt.

Hyväntuulisuus ja ystävällisyys ovat intialaisten turistien pääpirteitä. Meille matkalaisille tarjotaan aina kaikennäköistä purtavaa, mitä nyt porukalla sattuukaan olemaan mukana. Poseeramme perhekuvissa ja viime viikonloppuna saimme jopa kyydin intialaiselta perhebussilta. Meitä kohtaan osoitetaan aina peittelemätöntä uteliaisuutta ja pyyteetöntä ystävällisyyttä. Mököttäminen ei ole mahdollista näitten ihmisten seurassa, tuppisuunakaan ei pitkälle pötkitä. Iloinen ja humoristinen asenne on oikea tapa kohdata näitä iloisia ja riehakkaita turistiystäviä.

Vänlighet och gott humör kännetecknar även den indiska turisten. Vi resenärer bjuds alltid på snacks och godsaker och tas alltid omedelbart in i den stora indiska familjen. Vi poserar i familjeporträtt och förra veckoslutet fick vi t.o.m. skjuts av en indisk familjebuss. Vi blir bemötta med oändlig nyfikenhet och gästvänlighet vart än vi reser. Det gäller att själv också vara på gott humör och ta det mesta med hurtig humor. För surpuppor och inåtvända personer finns det ingen plats bland de indiska turisterna.

Golden Temple

Dubare

Tibetian Camp

Meditation in Dubare Forest

Madikeri

Hiking to Abbey Falls

Abbey Falls

Anja, a new volunteer from Austria joined us to Abbey Falls

Coconuts

Indian Lifestyle Blog ("Fashion" part)

Actually I kind of hate this kind of mirror-pictures, but I made this sacrifice to put these pictures on my blog so that you could get a small glimpse of the Indian style clothing.

Chudida and loose pants is a very common outfit. Chudidas are kind of dresses with slits on the sides. It is originally a muslim outfit but is commonly used by all Indians. For this chudida on the picture I bought the material first and got it stitched at the tailor.

Bangle Shops can be found everywhere. Here you can buy all kinds of glittery stuff from bangles to bindis to jewels.

Nettinasera to put in the hair, bangles, bindis and traditional Indian ear rings.

And more chudidas...

Saree

Indian Lifestyle Blog (Food part)

My secret dream since a couple of years have been to write my own lifestyle blog and finally I've found the courage to do it! No just kidding. But I thought that maybe it would be interesting (at least for some of you) to get a small glimpse of the Indian food culture and maybe also clothing later on. But here comes first the food part!

upper: Chapati and Vegetable Masala

down: Idli and Sambar

Chapati: actually North Indian, made simply of wheat flour, water and a some drops of oil. Eaten with some spicy sambar (sauce) or for example veg masala as in the picture

Idly: fermented rice cakes, should be very healthy because of the fermentation process. Eaten with sambar (tasty chicken sambar in the picture)

upper: dosa and fried lady's finger

down: lemon rice

Dosa: pancakes made of rice flour. Eaten with sambar or something else. For example masala dosa is very popular and tasty.
Lemon rice: rice mixed with a sauce made of nuts,much garlic, onions, ghee, lemon juice, chilis, ginger, turmeric powder, mustard seeds and some other Indian spices.

Masala Dosa

Delicious masala dosa contains the masala sauce inside. It can be dipped different sambars or in tasty chutneys as in the picture.

Eating from banana leaves

Very often in restaurants or if you just buy ready-made food to bring home it is packed in banana leaves. Ecological, useful and looks nice :)

delicious mango lassi

It is actually not mango season right now, so it is quite difficult to get mango lassi anywhere. But there is still many other nice flavours such as papaya, pineapple, banana etc.

Coconuts are used in almost everything

Coconut chutney, coconut cakes, coconut biscuits, coconut in sauces, coconut sweets...And if you have stomach problems coconut milk and also the hard substance inside can be helpful. Delicious and very filling. The Indian women also put coconut oil in their hair like some kind of a conditioner. It looks nice on them, but in my hair it looks just dirty. But maybe it is the secret behind their amazingly long and thick hair...?

Ammu preparing lunch

We don't have any dining tables at home nor is there enough space in the kitchen to make the food on a table. So everything is done sitting on the floor.

frying lady's finger (okra)

Biryani

Ihanneyhteiskunta / Idealsamhället

Vierailimme erittäin mielenkiintoisessa paikassa Pondycherry-visiitillämme. Auroville on 60-luvulla perustettu kylä/yhteiskunta, jota on mm luonnehdittu seuraavasti: “New Age metropolis conceived as an alternative exercise in ecological and spiritual living”. Aika abstraktia joo, mutta käyntimme jälkeen kuvaus osoittatui itse asiassa melko osuvaksi. Yhteiskunnan on perustanut “the Mother”, joka teki yhteistyötä ja kehitti henkisen elämän periaatteita yhdessä vapaustaistelijan ja henkisen johtajan Sri Aurobindon kanssa. Koko konsepti on monella tapaa melko abstrakti ja konkretiaa oli välillä vaikea hahmottaa. Asiaa ei auttanut yhtään että itse Auroville ei ole kovin turistiystävällinen, siellä pitäisi viettää vähintään viikko tajutakseen missä oikeen mennään ja mikä on homman nimi. Pienen turhautumisen ja ihmettelyn jälkeen onnistuin kuitenkin lopulta rakentamaan jonkinlaisen kuvan tästä mielenkiintoisesta visiosta tuoda yhteen maailman eri kansat elämään yhdessä ilman kilpailua, rahaa ja oman edun ajamista. Yhteiskunta, jossa vallitsee universaali yhteisöllisyys ja jossa konfliktit ja väärinymmärrykset pyritään ratkaisemaan löytämällä itsestään se tila, missä ei ole jaoittelua ihmisten välillä.

Vi besökte ett mycket intressant ställe under vår Pondycherry-visit. Auroville är en by/ett samhälle, grundat i slutet av 60-talet och har beskrivits bl.a. med följande ord: “New Age metropolis conceived as an alternative exercise in ecological and spiritual living”. Låter kanske lite abstrakt, men efter att ha upplevt stället märkte jag hur bra beskrivningen egentligen passade in. Samhället grundades av ”the Mother” (Mamman), som gjorde samarbete med och fick mycket av sin inspiration av frihetskämpen och andliga ledaren Sri Aurobindo. Konceptet i sin helhet är aningen abstrakt och det var aningen svårt att hitta det konkreta förverkligandet. Saken blev inte bättre av att själva Auroville inte är speciellt turistvänligt, man borde tillbringa minst en vecka där för att komma underfund med hur saker fungerar osv. Efter lite frustration och förvirring lyckades jag ändå bygga upp någonslags bild av denna intressanta vision av att föra samman människor från olika håll i världen för att leva tillsammans i harmoni, utan pengar, tävlan eller hierarkier. Ett samhälle, där universell gemenskap råder och där konflikter och missförstånd löses med att hitta den platsen inom sig själv där ingen delning människor emellan existerar.

Yhteiskunta oli mielestäni vielä melko paljon vision tasolla. Eri maiden ”paviljonkeja” oltiin suunnittelemassa ja rakentamassa. Koko paikan keskipisteenä toimii kultainen Matrimandir, iso pallon muotoinen meditaatioluola, jonka sisällä voi päästä kosketuksiin meditatiivisen tietoisuutensa kanssa. Matrimandir symbolisoi jonkinlaista Aurovillen aurinkoa, keskipistettä henkisyyden tyyssijassa. Ikävä kyllä emme päässeet sisälle meditoimaan, sillä aikaa ei ollut riittävästi kaikkiin byrokraattisiin toimenpiteisiin sisällepääsyä varten.

Samhället var ganska långt ännu på visions-stadiet enligt min åsikt. ”Paviljongerna” för de olika länderna var under konstruktion och planering. Hela ställets mittpunkt utgjordes av den gyllene Matrimandir, ett enormt bollformat meditationsrum där man kunde komma i kontakt med sin inre meditativa medvetenhet eller något ditåt. Matrimandir symboliserade någonslags sol för Auroville, en mittpunkt i det andliga samhället. Tyvärr kunde vi inte besöka stället inifrån då vi inte hade tillräckligt med tid för all byrokrati som krävdes för besökare.

Matrimandir

Aurovillessä ei ole hierarkioita eikä johtajia. Rahaa ei käytetä eikä businestä ole missään muodossa. Ihmisten välisestä kilpailusta pyritään pääsemään eroon ja kaikki yrittävät toteuttaa omaa sisintä itseään, tehden sitä mikä itseltään parhaiten luonnistuu. Erinlaisia työryhmiä on kehittynyt vuosien varrella, kuten esimerkiksi bambu-kylä ja Sadhana Forest.

I Auroville finns inga hierarkier eller ledare. Pengar och business existerar inte i praktiken. Man strävar efter att bli av med den oändliga tävlan mellan människor och alla försöker förverkliga sig själva och göra just det de är bra på och trivs med. Arbtesgrupper av olika slag hade utvecklats under årens lopp, så som t.ex. Bambu-byn och Sadhana Forest.

Tutkimusta ja käytännnön kokeiluja suoritetaan myös tässä ihmeyhteiskunnassa. Erityisesti ekologisiin ja kestävän kehityksen mukaisiin ratkaisuihin oli perehdytty kunnolla. Pikkuhiljaa alan pääsemään aiheeseen, joka kosketti minua kaikista eniten. Nimittäin Sadhana Forest-nimiseen projektiin/kokeiluun/yhteiskuntaan, miksi sitä kukin haluaakin kutsua.

Forskning och olika praktiska experiment förverkligas också i detta speciella samhälle. Speciellt ekologiska lösningar hade man satsat på i vid utsträckning. Så småningom börjar jag komma till ämnet som rörde mej allra mest under vår vistelse. Nämligen Sadhana Forest projektet/samhället/experimentet, vad än man nu vill kalla det.

”An Auroville comunity practising indigenous reforestation and sustainable living.” Siellä asui sekalainen joukko eri ikäisiä, kokoisia ja maalaisia ihmisiä idyllisissä bambumajoissa ja harjoitti omaa maailmanpelastustaan elämällä ihan oikeasti luonnon ja yhteisön ehdoilla. Täysin vegaani ruokavalio, kuivakomposti huussit, kaikkitavaratkierrätetään-periaate, säästeliäitä ja kekseliäitä veden- ja sähkönsäästö ratkaisuja (kuten esim. polkupyörät joilla pystyi polkemaan sähköä jne.). Ei kilpailua, ei vertailua, ei hierarkiaa. Ja sitten vielä reforestation ja water conservation-projektit, jotka olivat tuottaneet uskomattomia tuloksia. Ottavat vapaaehtoisia duuniin, ja arvatkaapa mitä aion tehdä viimeiset kaksi viikkoa täällä Intiassa? Olen todella utelias ja innostunut. Se paikka oli ihan kuin jostain leffasta, söpöt erinväriset lapset juoksenteli ja kiipeili bambumajojen katoissa ja pitkähiuksiset ja robinsonmaiset vanhemmat katteli rentona perään. Ne ihmiset elää siellä ihan oikeasti, ihan oikeaa elämää. Niille se ei ole mikään parin viikon tai kuukauden leikkimielinen kokeilu. Ne on valinneet sen elämän, jättäneet kaiken muun taakseen.

”An Auroville comunity practising indigenous reforestation and sustainable living.” Där levde en heterogen grupp av människor i alla åldrar och nationaliteter i idylliska bambukojor och utövade sitt egna räddavärlden-projekt. De levde totalt på naturens och det lilla samhällets villkor. Helt och hållet vegan diet, torrkomposterande toaletter, alltböråteranvändas-princip, sparsamma och fyndiga energi- och vattenbesparings lösningar (så som t.ex. cyklar med vilka man kunde trampa elektricitet osv.) Ingen tävlan eller jämförelse, inga hierarkier. Och sen ännu reforestation och water conservation-projekten med vilka man hade uppnåt otroliga resultat. De tar volontärer och jobba för dem, gissa vad jag tänker göra de två sista veckorna av min vistelse här i Indien? Jag är så inspirerad och nyfiken. Stället kändes nästan på något sätt overkligt med de söta olikfärgade barnen som sprang omkring och klättrade i bambutaken och de långhåriga och robinsonlika föräldrarna som lugnt såg efter sina ungar. Men dessa människor levde där helt påriktigt, helt på allvar. För dem var det inget spännande experiment för ett par månader utan ett livslångt val att lämna allt annat bakom sig och starta ett annorlunda liv.

Nojoo, älkää nyt pelästykö liikaa, en aio muuntautua ituhipiksi ja jäädä metsään asumaan loppuiäkseni. En myöskään ole ihan vakuuttunut Aurovillen kaikista jutuista, olenhan kuitenkin sisimmässäni enemmän kylmä realisti kuin hurmioitunut idealisti . Mutta kieltämättä paikka oli mielenkiintoinen ja herätti kaikenlaisia ajatuksia ja hedelmällisiä keskusteluja Lukaksen kanssa. Olemme kummatkin päättäneet kokea Sadhana Forestin ideaaliyhteiskunnan vapaaehtoistyömme loppuvaiheessa. Powerpointteja ja dokkarikysymyksiä on tullut sen verran paljon näprättyä SaveOurEarth clubin pölyisessä toimistossa että käytännönläheinen ”practise what you preach”-lähestymistapa ympäristöongelmiin tuntuu vain entistä houkuttelevammalta ja tärkeämmältä. ”May there be many more forests to grow people” (Sadhana Forestin motto)

Bli inte för oroliga där hemma, ja ska inte helt och hållet konverteras till hippielivet och stanna i Sadhana Forest för resten av mitt liv. Jag är inte heller helt och hållet övertygad av Aurovilles alla grejer, jag är ju trots allt ändå mer lik en kall realist än en naiv idealist...Men det går inte att neka att stället gjorde ett starkt intryck på mej och väckte massa olika tankar och intressanta diskussioner med Lukas. Vi har båda bestämt oss för att uppleva Sadhana Forests idealsamhälle i slutet av vårt volontärande. Efter så många timmar och dagar som vi tillbringat i SaveOurEarth clubs dammiga kontor knapprandes på våra oändliga powerpointar och dokumentärfrågor kommer det verklighetsnära "practise what you preach" tillvägagångssättet till miljöfrågor vara exakt det som behövs i våra fall. "May there be many more forests to grow people" (Sadhana Forests motto).

http://sadhanaforest.org/

Pondycherry and Get Together

Get Together!

Mahatma Gandhi statue, Pondicherry

Last Tuesday Lukas and I headed for the former French settlement Pondicherry (Puducherry). We hadn't taken into account the post-Dasara traffic jams in Mysore so after a desperate try with the rikshaw we had to face the fact that we would miss our train. Shit happens. We were forced to take a Volvo Airavat Multiaxle SuperComfort-bus, which cost four times the price of our train. We didn't worry too much about the price. After all, we were on our way to a FSL arranged Get Together, so they would pay the journey.

Welcome to Pondicherry!

After a short night of luxury (watching Bollywood movies and freezing because of the air-conditioning) we arrived in Chennai before sunrise. Half asleep we managed to get ourselves into a Pondycherry bus, which made a great contrast to our previous vehicle. The bumpy ride to Pondy took around four hours. We were hungry and exhausted and looked very much forward to check in at our luxurious two star-hotel, which had been the cheapest alternative on Bookin.com, 7 euros per head only. But first we needed breakfast. After some arguing with the riskhaw driver we got the tourist prices down a little bit and were promised to be taken somewhere where we could have a nice and cheap Indian Breakfast. But as experienced India-travellers we knew not to expect anything. We were dropped at a fancy French bakery/café where the cappuccino costed more than a couple of Indian meals. At least we got to experience the French influence while enjoying our croissants and observing all the other white customers who chose to buy their morning baguette or sandwich for a price that my host family could have eaten for a whole week. You can travel all the way to India to get the same food and service as you get at home in France. So it is definitely worth coming here from there..?

Luxury

Our hotel exceeded all our expectations. It was amazing. And next to the beach. There were almost no people on the beach except some little boys, which were happy to swim with me in the crazy waves of the Bay of Bengal. During the day we visited an interesting Ganesha-temple where a gigantic elephant was entertaining the tourists with its presence. I don't trust those enormous animals any more after the killer-elephant story so I kept my distance to the poor animal. We visited Sri Aurobindos Ashram as well, even though we didn't actually know anything about him and the Mother at that time.

The next day we had to leave our lovely hotel and find our way to the FSL Get Together. This proved not to be as easy as we had thought as we ended up in a random bus which was not going to our destination (the driver got us wrong when we asked for the direction). All the people spoke only tamil, and we just had to trust that they understood where we were going and would help us to get there. Fortunately Indian people really care and want to help, so at last we reached the REAL training centre.

view from the rooftop

The Get Together was nice as usual. It was so lovely to meet Nishkal and also the other coordinators. We were only six volunteers, but it didn't matter. We visited a place called Baby Sarah's home, which was a kind of orphanage for disabled and non-disabled children. They had expanded the concept to even contain a school for the children living there. The disabled children where trained in basic interaction with people so that they maybe later could return to the society and live there an almost normal life. It was impressing the work that was done there. We could even meet a volunteer from FSL who was working in the orphanage. So valuable work!

Country presentations and dancing
with the children

Next morning we all woke up at 5.30 to see the sunrise on the beach. It was amazing. So calm and beautiful. We went swimming with Lukas. The ocean was so warm but also very strong. Several times you really could loose control over your own body when the enormous waves pulled you under the water and the world went up and down a couple of times. Afterwards it took a long time to get rid off all the sand in the clothes and in the hair etc. But it was totally worth it.

Nishkal and Malati

Now I would come to the Auroville part of the journey, but since there is so much to tell I'll have to write a whole new text about it. Auroville is an exceptional village concept founded by the Mother and inspired by the freedom fighter and spiritual leader Sri Aurobindo. I recommend everyone to google this on the internet, it is very interesting and exceptional!

http://www.auroville.org/