Nyt täältä tulee tähän väliin pieni ja pippurinen teksti suomeksi (niin että mummikin tajuaa joka sanan), siitä miten välillä meno täällä ottaa niin päähän. Herkkähermoiset älkööt vaivautuko lukemaan.
Toivuttuani pienestä kuumetaudistani olin tänä aamuna täynnä energiaa ja innostusta. Jynssäsin ja hakkasin pyykkini heti aamutuimaan ja pesin hiukseni erittäin perusteellisesti kolme kertaa saadakseni kaiken kookosöljyn irtoamaan. Lueskelin powerpointtiani läpi ja tein poikkeuksellisesti jopa muistiinpanoja. Yritin myös parhaani mukaan tukea ja tsempata Piaa, joka edellisenä iltana oli käynyt läpi aikamoisen tunnemyrskyn puhuessaan poikaystävänsä kanssa puhelimessa.
Lukaksen kanssa suunnisitimme sitten kaikki kolme koululle, jossa meidän oli määrä vetää ympäristöohjelmaa. Eivät ne hirveästi enkkua puhuneet opettajatkaan ja kesti jonkun aikaa saada ne tajuamaan ettei me voida näyttää meidän powerpointteja mun pienestä läppäristä 200 lle oppilaalle samaan aikaan. Saimme pienen huoneen projektoreineen. Mutta eihän mun ilmaisohjelmalla tehty powerpointti tietenkään toiminut niitten tietokoneella, eikä ne poloiset uskaltaneet koskea mihinkään piuhoihin vaikka kuinka yritin. Joten Pia parka sai sitten ainoana meistä pitää esitelmänsä. Yksi opettajista tarjoutui kääntämään kannadaksi koko höskän, sillä ilmeisesti oppilaiden enkun taso ei ollut kovin hääppöinen.
Heti alkajaisiksi kyseinen opettaja piti hyvän intialaisen tavan mukaan järkyttävän yli-juhlallisen puheen, toivottaen meidät kaukaa tulleet, monikansalliset sankarit tervetulleiksi. Mister Lukas, Mister Pia ja Miss Hamunda. Kiitos vaan. Samaan syssyyn miekkonen myös onnistui sekoittamaan save our heart clubin ja Pian plastic pollution esitelmän niin, että oppilaille todennäköisesti jäi käsitys meidän tulleen selostamaan sydänvaivoista eikä muovin haitoista.
Mutta pahin oli vielä edessä. Oikeista sydämen ongelmista kärsivä Pia sai huomata jääneensä taka alalle kun opettaja omi koko shown. Pian selostaessa hennolla äänellään vaivalla ulkoaharjoiteltua esitelmää opettaja aina keskeytti töykeästi kertoakseen oman versionsa kannadaksi oppilaille. Loppuen lopuksi opettaja myös luki ääneen englanninkieliset tekstit, niin ettei Pia-paralle jäänyt enää mitään osaa koko esitelmässä. Aina luettuaan kyseisen sivun loppuun opettaja kiljaisi käskevällä äänellä NEXT, niin että minun teki ihan oikeasti mieli mennä sinne eteen puolustamaan alakynnessä olevaa ystävääni. Itse olisin jo ajat sitten keskeyttänyt itserakkaan hyypän monologin ja pyytänyt häntä napakasti odottamaan että saan sanottua asiani loppuun. Mutta kaikki eivät ole oppineet yhtä huonoille intialaisille tavoille kuin minä.
Loppuen lopuksi Pia selvisi hengissä koettelemuksestaan. Emme kuitenkaan saa koskaan tietää ymmärsivätkö lapsukaiset muovin haitoista mitään, emmekä voi ikinä mennä takuuseen siitä, ymmärsikö itse opettaja edes mitä hän oppilaille käänsi englannista kannadaksi.
Mutta ainakin saimme taas yhden koulun meriittilistaamme ja tunsimme tehneemme jotain ympäristön ja Intian hyväksi. Jeij.
Toivuttuani pienestä kuumetaudistani olin tänä aamuna täynnä energiaa ja innostusta. Jynssäsin ja hakkasin pyykkini heti aamutuimaan ja pesin hiukseni erittäin perusteellisesti kolme kertaa saadakseni kaiken kookosöljyn irtoamaan. Lueskelin powerpointtiani läpi ja tein poikkeuksellisesti jopa muistiinpanoja. Yritin myös parhaani mukaan tukea ja tsempata Piaa, joka edellisenä iltana oli käynyt läpi aikamoisen tunnemyrskyn puhuessaan poikaystävänsä kanssa puhelimessa.
Lukaksen kanssa suunnisitimme sitten kaikki kolme koululle, jossa meidän oli määrä vetää ympäristöohjelmaa. Eivät ne hirveästi enkkua puhuneet opettajatkaan ja kesti jonkun aikaa saada ne tajuamaan ettei me voida näyttää meidän powerpointteja mun pienestä läppäristä 200 lle oppilaalle samaan aikaan. Saimme pienen huoneen projektoreineen. Mutta eihän mun ilmaisohjelmalla tehty powerpointti tietenkään toiminut niitten tietokoneella, eikä ne poloiset uskaltaneet koskea mihinkään piuhoihin vaikka kuinka yritin. Joten Pia parka sai sitten ainoana meistä pitää esitelmänsä. Yksi opettajista tarjoutui kääntämään kannadaksi koko höskän, sillä ilmeisesti oppilaiden enkun taso ei ollut kovin hääppöinen.
Heti alkajaisiksi kyseinen opettaja piti hyvän intialaisen tavan mukaan järkyttävän yli-juhlallisen puheen, toivottaen meidät kaukaa tulleet, monikansalliset sankarit tervetulleiksi. Mister Lukas, Mister Pia ja Miss Hamunda. Kiitos vaan. Samaan syssyyn miekkonen myös onnistui sekoittamaan save our heart clubin ja Pian plastic pollution esitelmän niin, että oppilaille todennäköisesti jäi käsitys meidän tulleen selostamaan sydänvaivoista eikä muovin haitoista.
Mutta pahin oli vielä edessä. Oikeista sydämen ongelmista kärsivä Pia sai huomata jääneensä taka alalle kun opettaja omi koko shown. Pian selostaessa hennolla äänellään vaivalla ulkoaharjoiteltua esitelmää opettaja aina keskeytti töykeästi kertoakseen oman versionsa kannadaksi oppilaille. Loppuen lopuksi opettaja myös luki ääneen englanninkieliset tekstit, niin ettei Pia-paralle jäänyt enää mitään osaa koko esitelmässä. Aina luettuaan kyseisen sivun loppuun opettaja kiljaisi käskevällä äänellä NEXT, niin että minun teki ihan oikeasti mieli mennä sinne eteen puolustamaan alakynnessä olevaa ystävääni. Itse olisin jo ajat sitten keskeyttänyt itserakkaan hyypän monologin ja pyytänyt häntä napakasti odottamaan että saan sanottua asiani loppuun. Mutta kaikki eivät ole oppineet yhtä huonoille intialaisille tavoille kuin minä.
Loppuen lopuksi Pia selvisi hengissä koettelemuksestaan. Emme kuitenkaan saa koskaan tietää ymmärsivätkö lapsukaiset muovin haitoista mitään, emmekä voi ikinä mennä takuuseen siitä, ymmärsikö itse opettaja edes mitä hän oppilaille käänsi englannista kannadaksi.
Mutta ainakin saimme taas yhden koulun meriittilistaamme ja tunsimme tehneemme jotain ympäristön ja Intian hyväksi. Jeij.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti