tiistai 3. joulukuuta 2013

Kotikuvia/Hembilder

Ollaan jo joulukuussa ja viime sunnuntaina oli ensimäinen adventti. Puhuttuani oman perheeni ja muiden rakkaiden kanssa tajuan kuinka paljon kaipaan Suomen joulua ja joulutunnelmaa. Yritän selittää kaikille täällä että Suomessa me lauletaan melankolisia ja ehkä vähän surullisiakin joululauluja ja että joulu meille on harras juhla. Mutta en kyllä tiedä mikä "harras" on enkuksi...

Mutta on meilläkin tunnelmaa. Illalla amma laittoi valoja palamaan ulos ja mulle tuli melkein jouluinen olo. Öljyvalot/lyhdyt mitkä lie, ovat kuitenkin hindurituaaleja. 

Det är redan december och förra söndagen var det första advent. Efter att ha talat med mina nära och kära där hemma har jag insett hur mycket jag saknar den finska julen. Jag har försökt förklara här att i Finland sjunger vi melankoliska och ibland även sorgliga julsånger. Att vi har en uniks stämning.

Men visst har vi stämning här också. På kvällen tände amma små ojlelyktor/lampor utanför huset. Ljusen är ju nog faktiskt en del av hinduritualer, men för mej får de representera julstämning.


Kavia on talossamme asuva intialainen PG (paying guest). Hän työskentelee pankissa täällä Hunsurissa ja asuu nykyään luonamme. Viikonloppuisin hän mene yleensä perheensä luo Madikeriin. Kavia on todella mukava ja hän on nykyään myös minun kannada ja hindi-opettajani. Vaikka välillä kyllä pelkään että rasitan uutta ystävääni liiaksi innokkaalla opiskelullani...

Kavia är en ung indisk tjej som flyttat in hos oss. Hon är sk PG (paying guest) och jobbar i en bank här i Hunsur. Om veckosluten går hon och hälsar på sin familj i Madikeri. Kavia är mycket trevlig och är även min personliga kannada och hindi-lärare. Fast ibland är jag nog lite orolig för att trötta ut henne för mycket med mitt ivriga studerande...

Sain ensimäistä kertaa syödä "Ragi Mudde"a. Amma on kai pelännyt että paikallinen erikoisuus on liian erikoinen makuuni. Ei hirssijauhosta ja vedestä pyöritetty pallo tosi edes maistu millekään. Ragi muddea syödessä on ihan oma tekniikka. Sitä ei pidä missään nimessä pureskella, vaan pieniä palasia pyöritellään samabrissa (kastikkeessa) ja sitten vaan nielaistaan. Välillä ragi kyllä tarttui mukavasti kitalakeen, mutta muuten selvisin koettelemuksesta melko hyvin. Luulen että perhe on minusta ylpeä. Voisin itse asiassa syödä ragia useamminkin!

För första gången fick jag äta "Ragi Mudde" i familjen. Jag tror amma har tänkt att den lokala läckerheten är möjligen lite för extrem för oss volontärer. Men den mjuka hirsbollen smakar nog inte så mycket till någonting. Det finns en speciell teknik för att äta ragi mudde. Man skall absolut inte tugga den, utan man rullar små bitar i såsen och sedan bara sväljer man. Ibland fastande en del i svalget, men annars klarade jag av ragi mudden ganksa så bra. Jag tror min familj är stolt över mej. Egentligen skulle jag kunna äta ragi mudde lite oftare!

Pia sai ihan normaalia riisiä. Rice and sambar on rakas illallisemme, joka ilta. Eli riisiä ja kastiketta. Saamme aina taistella amman kanssa siitä, kuinka paljon ruokaa hän meille pistää, sillä jos hän saisi päättää me söisimme riisiä halkeamispisteeseen asti.

Pia fick helt normalr ris. Rice and sambar är vår favorit middag, dvs den enda samma middag vi får varje kväll. Ris och sås. Vi får alltid slåss med amma om hur mycker mat hon sätter, för om hon fick sin vilja fram skulle vi äta ris ända till sprängningsgränsen.

Pia, joka aluksi vihasi Pussua (kissaamme), on löytänyt tästä villistä intian kasvatista uuden ystävän. Kisuli rakastaa Pian makuupussia ja luulen että se myös lohduttaa sydänsuruista kärsivää ystävääni.

Pia, som i början hatade Pussu (katten), har funnit en ny vän hos vår havlvvilda tigerkatt. Katten älskar Pias sovpåse och jag tror att den också tröstar min lidande vän (kärleksbekymmer).


maanantai 2. joulukuuta 2013

Kouluvierailuista

Ympäristöprojektissamme vierailemme eri kouluissa Hunsurissa ja lähialueilla. Ensimäisellä vierailulla esittelemme kaikki tarjoamamme ilmaiset ympäristöohjelmat ja keskustelemme sopivista päivämääristä. Useimmiten meidät otetaan erittäin hyvin vastaan ja saatamme jopa juoda kupposet chaita rehtorin kanssa.

Jaamme kouluille esitteitä, missä lukee kaikki tarvittava tieto ohjelmista ja yhteystiedoistamme jne. Joissain kouluissa rehtorit lukevat paperit läpi erittäin tarkasti ja toisissa he tuskin vilkaisevatkaan yksityiskohtia vaan tiedustelevat heti milloin meidän olisi mahdollista tulla.

Ohjelmamme:

Powerpoint Presentations:

1. Global Warming and its effects on Agriculture
2. Global Warming and its effects on Biodiversity
3. Global Warming and its effect on Oceans/Marine life
4. Genetically Modified Foods
5. Plastic Pollution
6. Toxic e-waste
7. Renewable Energy Resources
8. Fertilizers and Pesticides, effect on environments and ecosystems
9. Importance of the Western Ghats
10. Are alcohol/tobacco/drugs necessities for the sustenance of human life?

Documentaries and interactive questions:

1. Home -documentary (English, Kannada)
2. Secrets of the King Cobra (English)
3. An Inconvenient Truth (English, Kannada)

Toisella vierailullamme olemme valmistelleet vedettävän ohjelman ja meillä on muistitikut ja läppärit mukana. Ne ovat aina yhtä yllättyneitä kouluissa kun me tulla tupsahdamme sinne varovasti muistuttaen että tänään meidän oli määrä pitää ympäristöohjelmaa täällä. Päivämäärien sopiminen etukäteen ei periaatteessa merkitse mitään kouluille, mutta jatkamma käytäntöä ihan itsemme takia. Hyvin nopeasti ne kuitenkin järkäävät meille luokkahuoneen tai juhlasalin täyteen oppilaita. Olemme tottuneet odottamaan ja meillä on kärsivällisyyttä vaikka muille jakaa. Siitä huolimatta meinaa kuitenkin välillä palaa hermo kun vähemmän hauskoja ylllätyksiä tulee esiin. Kuten esimerkiksi ettei koululla ole piuhaa, millä yhdistää läppäri projektoriin, tai koululle ei edes ole projektoria tai screeniä. Viime viikolla sain kuulla viisi minuuttia ennen yksityiskohtaista ja hyvin tieteellisen monimutkaista GMO powerpointtiani, ettei yleisöni oikeastaan edes ymmärrä englantia. Jotkut asiat olisi hyvä tietää etukäteen kun kuitenkin keskustelemme aina hyvissä ajoin opettajien ja rehtorien kanssa.

Kouluilla on erinlaisia motiiveja kiinnostua meidän ympäristöohjelmista, Tässä tulee pieni lista eri esimerkeistä.

Opettajat saavat vapaa-aikaa. Kun tulemme vetämään ympäristöohjelmia ei opettajien tarvitse pitää oppitunteja, ja he voivat ottaa rennosti ja seuraten meidän esitelmiämme. Ei siis ole kovin yllättävää että he sullovat luokkahuoneet mahdollisimman täyteen oppilaita, niin että mahdollisimman moni opettaja saa ottaa rennosti. Yleensä ohjelmiamme seuraa myös 3-6 opettajaa, ja välillä mietityttää, eikö heilä ole mitään parempaa tekemistä?

Ulkomaalaisten/valkoihoisten vierailu nostaa koulun statusta. Monissa kouluissa meidän kunniaksemme järkätään melkein nolottavan juhlallisia juhlallisuuksia, kun kuitenkin tulemme vain näyttämään luontodokkarin tai pitämään yhden powerpoint-esitelmän. Hirveästi puheita pidetään puolin ja toisin ja meille jaetaan ties mitä hauskoja pikku lahjoja. Näissä tapauksissa itse ohjelmamme sisällöllä ei ole sen suurempaa merkitystä, vaan itse vouhotus meidän ympärillä on pääasia.

Tekemisen puute. Joissain kouluissa sitä huomaa ettei opettajien työmoraali ole kovin korkealla, tai sitten niin ettei opettajia edes ole tarpeeksi kaikille oppilaille. Meidän veirailumme ovat siis erittäin tervetulleita kun he saavat edes jotain ohjelmaa oppilailleen.

Olemmehan toki myös vierailleet kouluissa, joissa ohjelmiamme kohtaan osoitetaan todella suurta kiinnostusta. Suurimmaksi osaksi ihmiset ovat sitä mieltä että ympäristöasiat ovat tärkeitä, mutta kuitenkin liian usein ensimäinen kouluvierailumma päättyy rehtorin lupaukseen ottaa meihin yhteyttä myöhemmin. Tiedämme kaikki ettei niin tule kuitenkaan koskaan tapahtumaan.. Joskus sitä tuntee itsensä ikään kuin huijatuksi, kun intialainen tapa on aina osoittaa ylenpalttista ystävällisyyttä ja kiinnostusta vaikkei sitä sitten käytännössä kuitenkaan edes viitsi pitää lupauksiaan ottaa meihin yhteyttä ja järkätä sopiva päivämäärä. Mutta kai tämäkin on osa kulttuurien kohtaamista. Me olemme tulleet tänne kenenkään pyytämättä, joten on myös meidän velvollisuutemme yrittää olla ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä ja antaa anteeksi näille ihmisille heidän eriävät käytäntönsä ja tapansa. Ongelmia on välillä niin paljon ettei niitä kaikkia edes kannata ruotia tässä tekstissä. Parasta on vain yrittää ummistaa silmänsä epäkohdille ja iloita niistä pienistä onnistumisista, joita välilllä tulee vastaan, muuten sitä ei kyllä jaksaisia kovin kauan. Muuten olisimme varmaan antaneet periksi jo kauan sitten.



lauantai 30. marraskuuta 2013

Skolbesök

I vårt miljöprojekt besöker vi skolor i Hunsur och i närliggande områden. Första gången vi besöker skolan presenterar vi våra program, som vi erbjuder gratis och diskuterar passliga datum. Oftast blir väldigtt väl mottagna och ibland bjuds vi även på chai.

Vi delar ut infoblad om våra program till skolorna. Vissa läser igenom hela broschyren mycket noggrant och andra offrar knappt ett ögonkast utan undrar bara genast när vi kommer och dra programmen.

Våra program:

Powerpoint Presentations:

1. Global Warming and its effects on Agriculture
2. Global Warming and its effects on Biodiversity
3. Global Warming and its effect on Oceans/Marine life
4. Genetically Modified Foods
5. Plastic Pollution
6. Toxic e-waste
7. Renewable Energy Resources
8. Fertilizers and Pesticides, effect on environments and ecosystems
9. Importance of the Western Ghats
10. Are alcohol/tobacco/drugs necessities for the sustenance of human life?

Documentaries and interactive questions:

1. Home -documentary (English, Kannada)
2. Secrets of the King Cobra (English)
3. An Inconvenient Truth (English, Kannada)

Den andra gången vi besöker skolan har vi förberett programmen och har allting med oss i form av usb-stickor och bärbara datorer. De är alltid lika överraskade i skolorna när vi kommer (fastän vi fastslagit datum etc.). Mycket snabbt sätter de dock i ordning ett klassrum eller en festsal där vi kan framföra programmen. Men aldrig att de skulle vara förberedda. Vi har redan blivit vana vid flummeriet, så vi tar det lugnt och har tålamod. Ibland dyker det ändå upp mindre roliga saker, då vi t.ex. märker att vi inte kan ansluta vår dator till projektorn, eller då en projektor eller screen helt och hållet saknas. Förra veckan fick jag höra 5 minuter före jag skulle framföra min vetenskapligt detaljerade GMO-powerpoint att min publik egentligen inte förstår någon engelska. Vissa saker skulle ju nog vara trevliga att höra i förtid, speciellt då vi redan en gång frågat och checkat igenom allting med lärarna och rektorerna.

Skolorna har olika motiv som gör att de är intresserade av våra miljöprogram. Här kommer en lista på ett par exempel:

Lärarna får fritid. Då vi kommer och dra program behöver lärarna inte ha lektioner och de kan lugnt sitta och lyssna på våra presentationer. Det är alltså inte speciellt förvånande att de alltid försöker tränga in så många elever som möjligt i klassrummet. Oftast sitter där också 3-6 lärare och lyssnar, som om de inte hade något bättre att göra.

Coolt med utlänningar/vithyingar. Vissa skolor ordnar pinsamt högtidliga festligheter då vi kommer och visar bara en dokumentärfilm eller en powerpoint. Det hålls tal av och and och vi prisas och tackas och hamnar ta emot små presenter etc. I dessa fall är inte innehållen och lärdomarna i våra program det viktiga, utan endast vår närvaro och festligheterna betyder något.

Brist på program. I vissa skolor märker man att ingen egentligen bryr sig om att ens ha lektioner eller dra program för eleverna. Vårt besök är då mycket välkommet, varför inte? I alla fall har barnen något att göra ens en dag då utlänningarna drar sina program för dem.


Visst har vi också besökt skolor som visat genuint intresse för miljöproblemen, de flesta tycker nog att det är viktigt. Men fastän vi alltid blir väl mottagna slutar våra diskussioner mer rektorerna alldeles för ofta i att de säger att de kontaktar oss senare (vilket vi alla vet att inte kommer att hända). Ibland känner man sig liksom lurad, då det indiska sättet är att alltid vara lika vänlig och intresserad, men ändå i praktiken inte tillräckligt motiverad för att förverkliga de trevliga löftena. Men det är väl kultur-utbyte igen. Vi har kommit hit och det är vi som försöker ha förståelse och som försöker förlåta det här landet och dessa människor om och om igen. Det finns så mycket problem och avigsidor i hela miljöprojektet att det inte är lönt att ta upp allting här. Vi gör ändå vårt bästa av det som finns till vårt förfogande. Det gäller att försöka blunda för de negativa aspekterna och vara glad av varje liten sak som lyckas och går rätt, annars orkar man inte. Annars skulle man redan ha gett upp för länge sen.

(käännös suomeksi tulee myöhemmin erillisenä tekstinä )

"these social workers have come from countries far away to save our planet earth..." right...

Secrets of the King Cobra at Cauvery College in Gonikoppa

"Lukas what is the right answer...?"

"...-and I would also like to thank our beloved principal for showing such interest in our environmental programs..."

Att ta bilder med oss är också en av favorit grejerna när vi besöker olika skolor.



" and here you can see the genetically modified seedless grapes.."


"You all know what the Greenhouse Effect is, right?"

torstai 28. marraskuuta 2013

Kun välillä ottaa niin päähän...

Nyt täältä tulee tähän väliin pieni ja pippurinen teksti suomeksi (niin että mummikin tajuaa joka sanan), siitä miten välillä meno täällä ottaa niin päähän. Herkkähermoiset älkööt vaivautuko lukemaan.

Toivuttuani pienestä kuumetaudistani olin tänä aamuna täynnä energiaa ja innostusta. Jynssäsin ja hakkasin pyykkini heti aamutuimaan ja pesin hiukseni erittäin perusteellisesti kolme kertaa saadakseni kaiken kookosöljyn irtoamaan. Lueskelin powerpointtiani läpi ja tein poikkeuksellisesti jopa muistiinpanoja. Yritin myös parhaani mukaan tukea ja tsempata Piaa, joka edellisenä iltana oli käynyt läpi aikamoisen tunnemyrskyn puhuessaan poikaystävänsä kanssa puhelimessa.

Lukaksen kanssa suunnisitimme sitten kaikki kolme koululle, jossa meidän oli määrä vetää ympäristöohjelmaa. Eivät ne hirveästi enkkua puhuneet opettajatkaan ja kesti jonkun aikaa saada ne tajuamaan ettei me voida näyttää meidän powerpointteja mun pienestä läppäristä 200 lle oppilaalle samaan aikaan. Saimme pienen huoneen projektoreineen. Mutta eihän mun ilmaisohjelmalla tehty powerpointti tietenkään toiminut niitten tietokoneella, eikä ne poloiset uskaltaneet koskea mihinkään piuhoihin vaikka kuinka yritin. Joten Pia parka sai sitten ainoana meistä pitää esitelmänsä. Yksi opettajista tarjoutui kääntämään kannadaksi koko höskän, sillä ilmeisesti oppilaiden enkun taso ei ollut kovin hääppöinen.

Heti alkajaisiksi kyseinen opettaja piti hyvän intialaisen tavan mukaan järkyttävän yli-juhlallisen puheen, toivottaen meidät kaukaa tulleet, monikansalliset sankarit tervetulleiksi. Mister Lukas, Mister Pia ja Miss Hamunda. Kiitos vaan. Samaan syssyyn miekkonen myös onnistui sekoittamaan save our heart clubin ja Pian plastic pollution esitelmän niin, että oppilaille todennäköisesti jäi käsitys meidän tulleen selostamaan sydänvaivoista eikä muovin haitoista.

Mutta pahin oli vielä edessä. Oikeista sydämen ongelmista kärsivä Pia sai huomata jääneensä taka alalle kun opettaja omi koko shown. Pian selostaessa hennolla äänellään vaivalla ulkoaharjoiteltua esitelmää opettaja aina keskeytti töykeästi kertoakseen oman versionsa kannadaksi oppilaille. Loppuen lopuksi opettaja myös luki ääneen englanninkieliset tekstit, niin ettei Pia-paralle jäänyt enää mitään osaa koko esitelmässä. Aina luettuaan kyseisen sivun loppuun opettaja kiljaisi käskevällä äänellä NEXT, niin että minun teki ihan oikeasti mieli mennä sinne eteen puolustamaan alakynnessä olevaa ystävääni. Itse olisin jo ajat sitten keskeyttänyt itserakkaan hyypän monologin ja pyytänyt häntä napakasti odottamaan että saan sanottua asiani loppuun. Mutta kaikki eivät ole oppineet yhtä huonoille intialaisille tavoille kuin minä.

Loppuen lopuksi Pia selvisi hengissä koettelemuksestaan. Emme kuitenkaan saa koskaan tietää ymmärsivätkö lapsukaiset muovin haitoista mitään, emmekä voi ikinä mennä takuuseen siitä, ymmärsikö itse opettaja edes mitä hän oppilaille käänsi englannista kannadaksi.

Mutta ainakin saimme taas yhden koulun meriittilistaamme ja tunsimme tehneemme jotain ympäristön ja Intian hyväksi. Jeij.





tiistai 26. marraskuuta 2013

Kerala Holidays

Beautiful Backwaters











Abandoned Beaches









...and Cultural Experiences

Chinese Fishing Nets

Rope made from coconut fiber

Indian Lunghi Fashion

Kati Roll at Dal Roti, the best restaurant in Fort Kochin, and probably in whole South India

Just look at their faces...It is the particularly good taste of the Kati Roll!

Good Times in Dal Roti

Card Games

Crazy Indian Party

Tired beers with Jorinnna


Party on the street